Virittelin itseni perjantaina viikonloppuun lukemalla Lupa tehdä fiksummin -palvelun keskusteluja. Ehdotuksia ei liiemmin ollut, vaikka Ideatehdas vaikutti varsin kivalta. Suosituimpiin ehdotuksiin kuului idea, jossa peräänkuulutettiin itseohjautuvuutta edustuksellisuuden sijasta.

Millä ihmisen saa johtamaan itse itseään? Toimimaan oma-aloitteisesti ammattilaisena - eikä passiivisena palkansaajana.

Tuli mieleen tällainen lista nyt alkuun:

  • vapaus
  • vastuu
  • luottamus
  • yhteiset tavoitteet
  • yhteishenki
  • riittävät tiedot (avoimuus)
  • omat taidot (kyvyt)
  • apu tarvittaessa (tuki)
  • ja oma motivaatio (liekki) ratkaista niitä asioita, joiden vuoksi työpaikka on perustettu.

Alla kokonaisuudessaan kommenttini Ideatehtaan Kokeilukiihdyttämöön.

Voisiko itseohjautuvuus lähteä liikkeelle strategiasta? Strategia jää nykymuodossaan helposti toiminnasta irralliseksi. Strategiassa kerrotaan, mitkä ovat organisaation tavoitteet ja henkilökohtaisessa strategiassa voidaan sopia omat tavoitteet.

Tavoitteet toteutuvat toimenpiteiden ansiosta. Toimenpiteet saisi valita ohjelmistossa vapaasti - ja ok, ehkä tietyissä lakisääteisissä asioissa vakioiduista toimenpiteistä, jotka on pakko tehdä. Työskentelykulttuurin tulee myös muuttua. Se muuttuu, kun ihmiset pystyvät päästämään irti vanhoista tavoista, jos "edustuksellisuus" on jäänyt päälle.

Prosessi vapauttaa tekijän poimimaan työhönsä kuuluvat asiat. Tärkeissä "blokkereissa" koko tiimi on vastuussa, ei vain yksi henkilö, jolloin tiimi epäonnistuu porukalla, ellei pysty auttamaan kesken olevassa työssä. Onnistumisia juhlitaan yhdessä. Tällainen toimintatapa onnistuu toimintamallia muuttamalla, siihen ei tarvita erillistä teknologiaa.

Entä jos kaikki organisaation toimenpiteet voitaisiin poluttaa takaisin strategiaan jopa toimenpide-tasolla, osin automaattisesti ja osin henkilön itsensä päättämänä? Omaa osallistumista strategian toteutumiseen saisi verrattua itse milloin tahansa ja palvelu näyttää oman työn vaikutukset kokonaiskuvaan (motivaattori). Itseohjautuvuus edellyttää vapautta ja luottamusta. Lisäksi pitää tietää organisaation yhteinen suunta. Strategian tulisi olla tämä suunta, mutta "irrallisena paperina" se ei auta johtamaan omaa toimintaa.

Mitä tarkemmin on määritelty vastuut, tehtävänkuvat ja taitotaso, sen enemmän nämä tuppaavat ennalta määrittämään työntekijää. Jospa tarkemmat määritykset pitäisi oikeasti tehdä ihmisen työnimikkeen ja aseman sijasta konkretisoimalla tavoitteet, toimenpiteet ja seuraamalla edistymistä eikä seuraamalla, kuka on missä asemassa ja millaisella luokituksella? Voisiko enemmän vapautta tulla lisäämällä liikkumavaraa poistamalla turhat määritykset työnimikkeiden yhteydestä ja vapauttamalla, mitä voidaan tehdä (jopa organisaatiorajojen yli)?

Minua kiinnostaa tällaisen ratkaisun kehittäminen (ohjelmisto) ja nopeatkin kokeilut onnistuvat.

Kirjoittajat
Katri Lietsala
comments powered by Disqus