Katri Lietsala // Sirpaloituvat, hajallaan olevat keskustelut ovat haaste verkossa. Niitä tulee ja menee, eikä tätä millään estämäänkään pysty. Lieneekö tarvettakaan. Mitä tulee hätiköimiseen ja miettimättä jätettyihin kommentteihin tai keskustelunavauksiin, niin ne eivät taida kadota sosiaalisesta mediasta niin kauan kuin mukana on ihmisiä.
Teknologia voi olla viileän neutraalia, ihmiset harvemmin.
Jarmo Talvivaara kysyi aiemman viestini kommenteissa, voiko syntyä jopa jotain, jota ei voi pysäyttää. Varmasti voi. Siihenhän suurimmassa osassa viraalikampanjoita pyritään: että saataisiin avauksella virta liikkeelle. Toiveena on, että virta etenee myönteiseen suuntaan - silti joskus siitä tuleekin vastavirta.
Partecon tutkimushankkeessa Turre Legalilla teetettiin kirja Community created content. Kirjassa on käytännön esimerkki General Motorsin kampanjasta (s. 99), jossa kilpailuun osallistuneista käyttäjien tekemistä mainoksista suosituin ja eniten julkisuutta saanut oli itse asiassa koko automallin vastainen video, jossa muistutettiin ilmastonmuutoksesta. Keskustelu lähti liikkeelle, mutta ei varmasti yrityksen toivomaan suuntaan.
Epäilen, etteivät yksityiset ihmiset niinkään ajattele, että laitetaanpa nyt keskustelu alulle ja jatketaan sitä hamaan loppuun asti. Sosiaalisen median kanavissa tehdyistä avauksista osa saattaa näkyviin jäädessään ehkä nousta jopa merkityksellisemmiksi kuin niitä oli alunperin tarkoitettu.
Jos lyhytaikainen ajanviete kesken tylsän hetken on vahingossa (?) "statement" verkossa julkaistuna, voiko keskusteluun osallistujia edes velvoittaa jatkamaan keskustelua? Vai antaako minkä tahansa viestin julkisuus verkossa aina vapaan valtakirjan vaatia viestin julkaissutta perustelemaan tai jatkamaan keskustelua?
Olen miettinyt samaa asiaa Facebookin tilapäivityksiin liittyen: voivatko ihmiset vaatia toista ihmistä tekemään fiksumpia tilapäivityksiä. Jotkut voivat.
Jos haluaa nähdä sirpaleisesti leviävät, mahdollisesti kesken jäävät keskustelujen avaukset myönteisemmästä näkökulmasta, niin ehkäpä parhaimmillaan sosiaalinen media tarjoaa virralle aina jotain kautta uuden tarttumapinnan niin, että keskustelu aaltoilee pitkin verkkoa niiden ihmisten mukana, jotka keskustelua haluavat jatkaa - jos haluavat jatkaa.
Avauksen tekijällä ei olisi oikeastaan sen isompaa vastuuta kuin ihmisillä, jotka poikkeavat virran varrella osallistumassa tai alkavat ohjata sen uomaa itse valitsemaansa suuntaan omissa kanavissaan. Silloin ei ole lopulta merkitystä, kuka virran laski liikkeelle, vaan mitä uudet ihmiset, keskustelun osallistujat, päättävät kukin tehdä.
Hivenen ahdistaa, että olisin pysyvässä hoitosuhteessa kaikkiin keskusteluihin, joita olen ikinä aloittanut. Osahan noista jää väkisin ajan hampaisiin, kun maailma ja itse(kin) muuttuu, vaikka avauksiin yhä uudelleen ja uudelleen voisi joku palata, mikäli keskustelu on historiansa vuoksi tallessa netissä.