Katri Lietsala // Opettaja kohtaa melkoisen arjen, samoin opiskelija, kun sosiaalista mediaaa halutaan käyttää opetuksessa. Tässä poimintoja keskustelusta, jota käytiin Gemilon järjestämässä työpajassa yhdessä koulutusalan ammattilaisten kanssa sosiaalisesta mediasta.

Osallistujat nostivat esiin seuraavia asioita, jotka vaikuttavat sosiaalisen median käyttämiseen opetuksessa:

Liika on liikaa. Verkon tarjonnasta tiedetään vain murto-osa. Samaan aikaan on tarjolla niin runsaasti palveluja, että on hankala valita, mitkä niistä soveltuvat parhaiten omaan käyttöön.

- Tilanne on kuin silloin, kun oppimisalustoja otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa. Opettajat halusivat tietää, mikä nyt on se yksi ja paras oppimisalusta ja me otetaan se. Nyt on sama sosiaalisen median kanssa. Ei tämä maailma vain ole niin ohjattu.

- Kaipaan ihan tosissaan keskitettyä yhteisöä. Työpaikat eivät ole ikuisia ja pitää vaihtaa välillä organisaatiotakin.

- Tehdään valintoja ja opetellaan, tätähän tämä elämä on aina ollut.

- Jos opettajalla on käytössä sekä Skype ja ConnectPro eikä opeteta sosiaalista mediaa, niin eikö silloin ole jo unohtunut pedagogia, kun on kaksi samaan asiaan tarkoitettua välinettä?

Jo tehdyt valinnat vaikuttavat. Kun valitaan yksi kaupallinen palvelu, oppilaitos opastaa, että kaikki pitäisi tehdä kyseisen palvelun kautta. Palvelimiakaan ei niin vain pystytellä. Samaan aikaan verkko tarjoaa kaikenlaista herkkua, jota tekisi mieli kokeilla opetuksen tukena, mutta jota ei saa välttämättä vanhaan järjestelmään.

- Olemme oppimisympäristöjen vankeja. Voidaan vain odottaa, että joku insinööri kuuntelisi meitä myös, että teknologia tottelee pedagogiaa eikä pedagogiikka teknologiaa. Opettajan pitäisi pystyä opettamaan.

Pelko ja epävarmuus pois, niin muutosvastarinta vähenee. Osa opettajista ei tiedä edes, miten tykki yhdistetään tietokoneeseen.

- Tarvitaan koulutusta!

Sitoutuminen vaatii aikaa, innostusta ja jaksamista. Arki etenee hurjaa vauhtia. Tulee uusia palveluja liukuhihnalta, samaan aikaan yritetään vielä perehtyä nykyisiin järjestelmiin, jotka jo ehdittiin valita.

- Opettajat on niin työllistettyjä omassa työssään, nämä tehdään sitten vapaa-ajalla. Joskus tulee epäusko, koska kaikenlaista tulee koko ajan lisää ja so what, miten ihmiset saadaan pysymään mukana. Oltu ehkä koulutuksessa, mutta unohdettu se työpäivään mennessä.  Ehkä tuleville valmistuneille tuttuus tulee jo opinnoista alkaen.

Ilman ei voi kuitenkaan enää olla. Opiskelijat  tietävät helposti enemmän kuin opettaja. He haluavat käyttää samanlaista teknologiaa, johon ovat jo tottuneet vapaa-ajallaan.

- Nuoret äänestävät jaloillaan, menevät toiseen firmaan, jos ei ole tarjota näitä palveluja.

Asiantuntija-apu helpottaa siirtymisvaiheessa. Jokaisessa järjestelmässä on eri logiikka, jokaisella organisaatiolla oma järjestelmänsä.

- Puuttuu virtuaalipedagogit, jotka osaavat tukea opettajaa, oppilasta ja riittävä tietämys niin tarpeista kuin tarjonnasta. Ministeriöstä pitäisi saada selvät suuntaviivat, mihin tietoyhteiskunnan halutaan menevän.

Perehtymisen pitäisi olla nopeampaa. Ikä ei aina kerro, miten paljon joku osaa hyödyntää verkkopalveluja, joten sen varaan ei voi laskea. Toisaalta jos järjestelmää ei osaa käyttää kunnolla kuin vuoden koulutuksen jälkeen, täytyy käyttöliittymässä, kouluttajassa tai käyttäjässä olla pahasti vikaa. Yleensä syy on ensimmäisessä. Onneksi.

- Vaikka nettiä on käyttänyt toistakymmentä vuotta ja voi ircissä heittää omg:tä, ei se välttämättä oppimisen näkökulmasta edistä asiaa. Taitotasoerot on nuorillakin. Ennen kuin voi mennä sisältökysymyksiin, pitää laittaa yllättävän paljon aikaa ennen kuin kaikki on edes samalla viivalla ja voidaan lähteä miettimään sisältöä.

Kankeus saa käyttäjät kaikkoamaan. Olemassa olevat oppimisalustat hoitavat osan tehtävistä, mutta niistä saattaa puuttua ominaisuuksia, joita alustan kehittäjä ei ole innokas toteuttamaan. Esimerkiksi wiki-moduuli voi olla huonosti toteutettu ja ihmiset siirtyvät siksi käyttämään irrallista wikiä oppimisalustan wikin sijasta. Tämä tarkoittaa lisää käyttäjätunnuksia ja hallittavaa teknologiaa..

- Jos oppimisalustat eivät reagoi muutokseen ja kehity, niin kyllähän ne jäävät jälkeen ja lopulta kokonaan pois.

Käännä ajatusmallisi ympäri innovaatioksi. Avoimuus ja rohkeus kokeilla auttavat löytämään ratkaisun, joka voi olla täysin eri, mitä alunperin ja perinteisen tavan mukaan olisi pitänyt edes ajatella ratkaisuksi.

- Edetään välivaihetta. Nykyisin opiskelija otetaan mukaan meidän järjestelmään, kun taas meidän tulisi ajatella, että me liitymme heidän henkilökohtaiseen oppimisjärjestelmäänsä. Samalla tavalla kuin word avautuu koneella kuin koneella tai .jpg, oppimiselle tulee samanlainen standardi. Minusta tulee kuin Sokrates, joka jakaa tietoa ja joku bongaa sen tiedon, suuren viisauden sitten jotain kautta.

Kiitos osallistujille ajatuksista. Ei kai voi sanoa kuin, että "Jaksaa, jaksaa". Parhaimmillaanhan opettajan arki saattaa jopa helpottua tai saada ainakin lisämerkitystä sosiaalisen median keinoin. Koetamme miettiä omalta osaltamme, miten sosiaalisesta mediasta voisi tehdä helpomman paketin. Palataan siis asiaan :)