Katri Lietsala // Pidän älykkäistä yksilöistä, mutta ryhmätöissä pidän vielä enemmän ihmisistä, jotka pystyvät tekemään tiimityötä ja tulevat toimeen muiden tiiminsä jäsenten kanssa. Myös uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että tiimeihin kannattaa valita ihmisiä, jotka välittävät toisistaan niin paljon, että pystyvät olemaan avoimin mielin vuorovaikutustilanteessa.

Kun MIT-professori Thomas Malone tutkimustiiminsä kanssa selvitti, miksi jotkin ryhmät toimivat paremmin kuin toiset, he huomasivat, että ryhmän älykkyyden kanssa korreloi, miten hyvin ryhmän jäsenet osasivat huomioida toisiaan.

Avoimuus, kyky kuunnella ja taito vastaanottaa ideoita ovat onnistuvan ryhmän ydin. Kun halutaan löytää sopivat ihmiset, jotka ratkaisevat ongelmat parhainpäin, ei älykkäin ryhmä olekaan välttämättä ryhmä ihmisiä, joiden luulisi älykkyysosamääränsä perusteella olevan paras tiimi ongelmanratkaisussa.

Jopa sellaiset ryhmädynamiikasta tutut asiat kuin motivaatio, ryhmän koheesio ja ryhmän jäsenten turvallisuuden tunne näyttävät vaikuttavan vähemmän ryhmän kykyyn ratkaista ongelmia kuin ryhmän jäsenten herkkyys reagoida muihin ihmisiin (engl. social sensitivity) vuorovaikutustilanteessa.

Mikään hali-kerho ryhmän ei silti tarvitse olla. Se on helpotus. Kun mitataan tiimin kykyä ratkaista ongelmia, ei älykkäin ryhmä ole välttämättä sekään joukko ihmisiä, joka porskuttelee vain onnessaan tai innostuksesta.

Tiimin ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa myös ryhmän jäsenten sukupuoli. Tutkimustulokset osoittivat ryhmän pääsevän paremmin ratkaisuihin, mitä enemmän ryhmässä oli mukana naisia. Syynä on tunneäly, joka on tyypillisempää naisille kuin miehille.

Huonoimmin tiimistä saa irti tuloksia, jos tiimiä dominoi yksi ihminen. Tiimityön ideanahan on saada yhdessä aikaan paras ratkaisu, jotta kaikki se osaaminen, jota tiimissä on, pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla loistavimman - tai edes vähiten huonoimman - ratkaisun löytymiseksi.

Se, että jokaista tiimin jäsentä kuunnellaan ja heidät otetaan huomioon, ei kuitenkaan tarkoita, että valitaan ongelman ratkaisuun kaikkia miellyttävä vaihtoehto, ellei kyseinen vaihtoehto todellakin ole myös paras ratkaisu ongelmaan. Tämän ymmärtäminen edellyttää erityistä herkkyyttä, koska ihmisen on pakko laskea irti omista ajatuksistaan ja hyväksyä, ettei oma ehdotus sellaisenaan olekaan aina sama asia kuin paras vaihtoehto.

Tämä blogiposti perustuu Megan Garperin artikkeliin, jonka luin Nieman Journalism Labin sivulta.