Kun haluaa pysähtyä asian äärelle, lauseet "Minulla on kiire" tai "Ei ole aikaa." kuulostavat vierailta.

  • Sille, mitä pitää tärkeänä, järjestää aikaa.
  • Sille, mitä ei pidä tärkeänä, mutta jonka on oppinut omaksi rutiinikseen, on aikaa, koska sisäänkasvanut rutiini tuntuu oikealta ja on siksi "tärkeän oloinen".

Takaraivossaan saattaa jopa tietää, että tilalle on niin paljon parempikin vaihtoehto, mutta siitä huolimatta antaa itsensä suorittaa samalla tavalla kuin ennen. Jännä, miten ihminen pystyy helposti perustelemaan itselleen ja muille, että on nyt niin kiire, ettei muuhun ole aikaa kuin siihen samaan, jonka jo osaa, tietää, tuntee.

Tekosyy! Etsi syitä syvemmältä.

Anna Perho on nostanut osuvasti esiin, miten kiire ei ole luonnonvoima, vaan tekosyy.

Kun vetoaa kiireeseen, jokin muu asia menee sen asian ohi, jota ei aio tehdä tai halua ajatella "kiireen vuoksi". Osuvampaa olisi sanoa "Arvostan enemmän asiaa X, johon siksi priorisoin siihen aikaani asian Y sijasta.", mutta kiire, se on niin paljon lyhyempi sana, eikö niin? Kuulostaa jämäkältä, vaikka ei ole.

Kiirettä ei ole olemassa. Kiire on ihmisen itselleen luoma mielikuva, jota ihminen toistaa muille kertoessaan kiireestä. Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?

Myönnän, että tuntui melkeinpä fyysisesti tuskalliselta luopua mielikuvasta kiire ja lopettaa sanan käyttö perusteluna sille, että jokin asia on tekemättä. Vieläkin huomaan ajavani itseni samalle Hurry Lanelle vahingossa - joskus muiden kyytimänä.

Kulttuuriperintönä kiire, saako siitä päästää irti?

Kummallista vaikeutta päästää irti kiireestä, vaikka kiire on kuin mämmi pääsiäisenä. En halua enkä syö.

Edes kermalla? Ei.

Silti on melkeinpä huono omatunto kulkea mustaa perinnemömmöä olevan roveen ohi lähikaupassa pääsiäisen aikaan, koska jotenkin tuntuu, että esi-isieni ja esi-äitieni tapaan pitäisi ehdottomasti toistaa samaa kulttuuriperimää. Ostaa ja syödä mämmiä ihan vain kuuluakseni suomalaisyhteisöön.

Kiireen kanssa on samoin.

Kun niin moni tarjoaa syyksi kiirettä, se rohkaisee käyttämään samaa tekosyytä itselle, vaikka syynä tilanteeseen ovat muut konkreettisesti arvioitavissa olevat seikat - ja näitä seikkoja muuttamalla työviiikkonsa saa hallintaan.

Ollapa niin kiireinen, ettei pysty tekemään mitään!

Siinäpä osuva ajatus, jota kannattaa lämmitellä, jos mielii sairastua työuupumukseen. Olla niin kiireinen, että huomaa tekevänsä - ei yhtikäs mitään.

Ollapa niin kiireinen, ettei ehdi miettiä uutta, joten voi hyvinkin vastata puhelimessa kaiken maailman prosessien kehittäjille, että tässä on prosessia kerrakseen. "On kuule niin kiire, ettei meillä ehditä!". Ole hyvä, siinäpä vallan mainio ajatus, jota vaalia: Kun asioita hoitaa samalla tavalla kuin ennen, "kiire" organisaatiossanne jää pysyväksi "kiireen" vuoksi. Jos olen huonokuntoinen, minun ei kannata liikkua yhtään, koska olen niin huonokuntoinen..Vai miten se nyt meni..

Jos päädyt itsensä johtamisoppaita tarjoavalle kirjahyllylle, valitse opas, joka kertoo, miten asioita priorisoidaan onnistuneesti ja miten omaa itseään ja omia tapojaan oppii kyseenalaistamaan ja miten vaikkapa omaa työpäiväänsä voi hallita.

Loikkaat pidemmälle kuin uskot luopumalla kiireestä.

Etsimällä "kiireen hallintaa" keskittyy väärään asiaan eli kiireeseen. Ota kunnon loikka kiireen yli. Leiskauta pituushyppääjien tapaan jalat edellä juurisyihin.

  • Mieti, miksi osa töistä etenee ja osa ei.
  • Arvioi, miksi osaan töistä menee niin paljon aikaa verrattuna tärkeämpiin töihin, joihin saattaa tuntua, ettei aikaa ole.

Alussa hypyn kantama ei ehkä päätä huimaa, mutta ole huoleti. Lisää mittaa tulee treenaamalla.

Opettele sanomaan oikea syy kiireen sijasta. Tunnistamalla ja sanomalla syyt ääneen, opit itsestäsi ja työyhteisöstä enemmän.

ps. Voin aloittaa ensimmäisenä. Minulla on helposti tunnistettava syy ;) Jos olet odottanut kuulevasi minusta, kuulet kyllä, mutta olen myöhässä. Syynä ei ole kiire, vaan yli viikon kestänyt sairaus. Kärsin yskästä, joka esti nukkumisen, puhumisen, kaiken liikunnan ja työnteon. Olen joutunut priorisoimaan (tahtomattani) pakollisen levon ohi niiden lupausten, joita olin jo tehnyt omiin töihini liittyvissä aikatauluissa. Pinoon kertyy töitä myös sinä aikana, kun ei voi tehdä töitä.. Onneksi on työyhteisö, joka auttaa, kun delegoi. Akuuteissa asioissa, soita. Back in business! Kiitos ymmärryksestä.


Kuva williamada Pixabaystä

Kirjoittajat
thumbnail_image
Katri Lietsala
Toimitusjohtaja
040 749 9072
comments powered by Disqus